Mitkä tekijät vaikuttavat sisäpaikannusratkaisun valintaan

Paikannus on useimmille meistä tuttu ilmiö esimerkiksi GPS-satelliittipaikannusjärjestelmän ja sen tarjoamien lukuisien eri käyttösovellusten ansiosta. Juuri nyt suurin harppauksin kehittyy sisäpaikannus, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa sitä, että henkilöitä tai esineitä voidaan paikantaa sisätiloissa.

Sisäpaikannus voi parantaa turvallisuutta

Liike-elämän kannalta eri sisäpaikannusratkaisujen potentiaali on merkittävä: esimerkiksi valmistavassa teollisuudessa sisäpaikannuksen keinoin voidaan muun muassa parantaa tuottavuutta ja nostaa turvallisuus uudelle tasolle.

Perinteisen paikannuksen tavoin myös sisäpaikannus nojaa koko joukkoon fysiikan ilmiöitä ja estimaatiomenetelmiä, joiden avulla yritykset ovat kehittäneet monenlaisia teknologiaratkaisuja. Kullakin paikannusteknologialla on hyvät puolensa, mutta toisaalta myös haasteensa. Ei ole olemassa yksittäistä ratkaisua, joka sopisi kaikkiin sisäpaikannustarkoituksiin, vaan sopivin teknologia riippuu aina vaatimuksista.

Paikantamisen laskeminen

Tässä vaiheessa on hyvä alleviivata kahta käsitettä, jotka ovat sisäpaikannuksessa keskeisiä: Lokaattori tarkoittaa tukiasemaa, jonka sijainti on etukäteen tiedossa. Lokaattorin tehtävä on osallistua tagilla varustetun henkilön tai esineen paikantamiseen.

Tagin paikka voidaan laskea lokaattorissa, tai sitten tagi voi itse laskea oman sijaintinsa. Kolmannessa vaihtoehdossa tagin paikka estimoidaan pilvi- tai reunalaskennan avulla lokaattoreista kerätyn tiedon perusteella. Reunalaskennassa tietoa ei lähetetä pilveen, joka saattaa sijaita hyvinkin kaukana, vaan laskennasta huolehtii paikallinen tietokone.

On tärkeää päättää, missä tämä laskenta tapahtuu. Otetaan esimerkki valmistavasta teollisuudesta: tehtaassa on 2 000 paikannettavaa työkalua ja työajoneuvoa, joiden sijainneista halutaan pysyä ajan tasalla.

Paikannusta on tuskin järkevää toteuttaa siten, että jokainen yksittäinen tagi laskisi itse oman sijaintinsa ja ilmoittaisi sen sitten pilveen. Se olisi toki teknisesti mahdollista, mutta tällöin työkaluihin ja ajoneuvoihin asennettavista laitteista tulisi kalliita ja isokokoisia; lisäksi ne kuluttaisivat paljon sähköä ja olisivat kalliita ylläpitää.

Huomattavasti järkevämpi ratkaisu olisi sijoittaa paikannettaviin kohteisiin tagit, jotka ovat pienikokoisia ja kestäviä. Tällöin lokaattori keräisi tageista tietoa ja välittäisi sen edelleen pilveen, jossa sijainnit laskettaisiin.

Vaatimukset määrittävät sisäpaikannusratkaisun

Olennaista on myös se, millaiset ovat sisäpaikannuksen tarkkuusvaatimukset. Riittääkö, että tiedetään ylimalkaisesti, millä tehtaan alueella tai osastolla paikannettava kohde on? Vai pitääkö sijainti voida määrittää muutaman metrin tai jopa senttimetrin tarkkuudella? Senttimetritason tarkkuusvaatimukset voivat tulevaisuudessa liittyä vaikkapa itseohjautuviin robotteihin, joiden ei haluta törmäävän mihinkään.

Myös paikannuksen mittakaava vaihtelee käyttötarkoituksesta riippuen: joskus vaaditaan globaalia paikannusta, toisinaan riittää kaupunki, pelkkä rakennus tai ehkä vain yksittäinen huone rakennuksen sisällä. Ratkaisevia tekijöitä voivat olla myös teknologian, tuotekehityksen, valmistuksen ja ylläpidon kustannukset. Lisäksi turvallisuussyyt tai lainsäädännön rajoitukset (esimerkiksi yksityisyyden suoja) saattavat tuoda omat rajoituksensa jonkin tietyn teknologian hyödyntämiselle.

Kuten edellä mainitut esimerkit vahvistavat, sopivaa sisäpaikannusratkaisua etsittäessä vaatimukset ratkaisevat teknologian. Vaatimuksien pohjalta tulee pohtia, millaista fysiikkaa ja millaisia menetelmiä voidaan hyödyntää, ja edelleen selvittää, mitkä ratkaisut ovat liiketoiminnallisesta näkökulmasta ne kaikkein fiksuimmat.

Alla oleva kaavio antaa hyvin osviittaa siitä, kuinka laaja-alaisesta ja monimutkaisesta ilmiöstä sisäpaikannuksessa on kyse.