Tiedätkö, onko markkinoille saattamasi tuote varmasti turvallinen?

Laki määrää selväsanaisesti, että sähkölaitteiden tulee olla turvallisia silloin kun ne ovat oikein asennettuja ja kun niitä käytetään tai huolletaan oikein. LVD-direktiivi pyrkii varmistamaan, että kaikki markkinoilla olevat sähkölaitteet ovat turvallisia ihmisille, omaisuudelle ja kotieläimille. Jos tuote ei täytä turvallisuusvaatimuksia ja markkinavalvonta puuttuu asiaan, tuotteen myyntiä ja markkinointia saatetaan rajoittaa tai sen myynti voidaan kokonaan kieltää. Lisäksi vastuullinen taho voidaan velvoittaa keräämään jo myydyt laitteet takaisin kuluttajilta, mikä lisää entisestään tuoteturvallisuuden puutteista aiheutuvia kustannuksia.

Myynnin rajoittaminen tai kieltäminen on luonnollisesti kolaus yrityksille, jotka haluavat tuotetta myydä. Vastuu kuuluu sähkölaitteen markkinoillesaattajalle eli taholle, joka on ensimmäisenä asettanut tuotteen saataville Euroopan unionin markkinoilla. Markkinoillesaattaja voi olla esimerkiksi toimija, joka tilaa toiselta yhtiöltä tuotteen suunnittelun ja toimittaa sitten valmistuttamiaan tuotteita omille asiakkailleen. Jos tuote on peräisin Euroopan unionin ulkopuolelta, markkinoillesaattajaksi määritellään taho, joka ensimmäisenä tuo tuotteen Euroopan unionin markkinoille. Vastuu kuuluu tälle yritykselle myös tapauksessa, jossa yritys on myynyt tuotetta edelleen toiselle maahantuojalle Euroopan unionin sisällä.

Mistä tuoteturvallisuuden puutteet johtuvat?

Sähkölaitteiden aiheuttamista vaaroista yleisimpiä ovat sähköisku, tulipalo ja mekaaniset vaarat. Muita yleisiä vaaroja ovat esimerkiksi korkeat kosketuslämpötilat sekä kemialliset vaarat. Vaaroja koskevaa tietoa on hyvin saatavilla, ja toisaalta tuotteiden takaisinkutsuista kuullaan mediassa tämän tästä. Mistä sitten johtuu, että tuoteturvallisuuden ongelmat ovat niin yleisiä?

Monesti ongelma piilee siinä, että tuoteturvallisuuden vaatimuksia ei tunneta. Toisinaan syynä voi olla myös puhdas välinpitämättömyys: vaatimukset toki tunnetaan, mutta niistä ei välitetä, vaan tuotetta lähdetään tietoisesti myymään riskillä. On lisäksi mahdollista, että tuotteen kehittäjä tai maahantuoja ei osaa varmistaa, täyttääkö tuote vaatimukset. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa syyttävä sormi voi osoittaa yhtä lailla tuotekehittäjään kuin maahantuojaankin. Kertaamme seuraavaksi ensi askeleet, jotka kumpaisenkin tahon kannattaa ottaa tuoteturvallisuudessa huomioon.

Kohti parempaa tuoteturvallisuutta

Tuotekehitysyrityksessä tuotepäällikön tulisi projektin alkajaisiksi pohtia ainakin seuraavia kysymyksiä: Tiedämmekö, millaisia tuoteturvallisuusriskejä tuotteeseemme liittyy? Entä tiedämmekö, millaisia ovat turvallisuusvaatimukset juuri tämän tuotteen kohdalla? Tärkeää on siis varmistaa, että tuoteturvallisuusvaatimukset otetaan huomioon heti tuotekehitysprojektin ensi metreiltä alkaen. Jos näin ei tehdä ja puutteet huomataan liian myöhään, saattaa käydä niin, että laitteen suunnitteluun pitää paneutua uudelleen. Tämä johtaa lisäkustannuksiin ja voi viivästyttää tuotteen myyntiinsaattamista.

Mikäli päämies teettää tuotesuunnittelun R&D-kumppanilla ja käy niin, että yllä kuvattujen kaltaisia tuoteturvallisuuden ongelmia nousee toistuvasti esiin, päämiehen ja tuotekehityskumppanin välisen yhteistyön jatkuminen saattaa olla epätodennäköistä. Markkinoillesaattajan kannattaa muistaa, että mikäli turvallisuusvaatimukset eivät täyty ja markkinavalvonta puuttuu peliin, myyntikieltoon asetetut tuotteet jäävät myymättä. Ylimääräisiä kuluja synnyttää sekin, jos tuotteet on kerättävä takaisin markkinapaikoilta ja loppukäyttäjiltä.

Markkinoillesaattajan nyrkkisääntönä onkin varmistaa, ettei tilattava tuote ole tuoteturvallisuuden saralla puutteellinen. Jos tuotetta maahantuodaan EU:n ulkopuolelta, kannattaa aluksi pyytää valmistajalta näytteet ja sitten tarkastuttaa ne. Kun tuotteen vaatimuksenmukaisuus on varmistettu, sitä uskaltaa tilata suuremmankin erän ilman pelkoa siitä, että sen myyntiä rajoitetaan.